Historia

Sarsan kivikautinen asuinalue löytyi Kangasalla v. 1920

Heikki Mäenpää

Kesällä 1920 rakennettiin Kangasalla Wääksyn kartanon navettaa ja tallia.  Poika nimeltään Sakari oli hakemassa hevoskärryillä hiekkaa läheiseltä hiekkakuopalta. Hevosen nimi oli Jekku. Jos kuormaan tuli Jekun mielestä liikaa hiekkaa se ei lähtenyt liikkeelle ennen kuin kuormaa oli vähennetty.  Sakari teki liian suuren kuorman ja joutui poistamaan hiekkaa kuormasta.  Silloin hän löysi kuormasta kaksi kivikautista kivitalttaa.  Etsiessään uudelleen kaivamastaan paikasta hän löysi niitä vielä lisää.

Sarsankosken & -salmen kuivuminen kesäkuussa v. 1604

Heikki Mäenpää & tuotantoryhmä

Kangasalan mahtavan Sarsankosken äkillinen kuivuminen kesäkuussa 1604 lopetti koskesta voimansa saaneiden myllyjen jauhamisen ja aiheutti hyvien kalavesien katoamisen pitkäksi ajaksi. Periaatteessa Pohjoismaiden historian ajan suurin luonnonmullistus oli seurausta koko jääkauden jälkeisen ajan jatkuneesta maankuoren kohoamisesta. Vuoteen 1604 tultaessa se oli kallistanut Pälkäneveden, Längelmäveden ja Vesijärven muodostamaa suurta järviallasta niin paljon, että vedet mursivat itselleen uuden lasku-uoman Hykiänpuroon Pälkäneelle. Mullistuksen käynnistivät 1600-luvun alun harvinaisen lumiset talvet ja sateiset kesät, jotka olivat täyttäneet järvialtaan tulvavesillä.

Sarsa ennen v. 1604 luonnonmullistusta- karttatyökalu

Löytyöretki “Muinaiseen Sarsaan”

Heikki Mäenpää & tuotantoryhmä

Kangasalan Sarsan asuinpaikka on ollut tunnettu vuodesta 1920. Arkeologisia kaivauksia siellä on tehty useaan otteeseen. Sarsan muinaisjäännösalue on noin 10 hehtaaria laaja.  Alueen löydöissä ovat edustettuina kaikki läntisen Suomen kivikauden ja Sisä-Suomen varhaisen metallikauden vaiheet. Sarsan löytöpaikan mukaan on nimetty myös varhaismetallikautinen, tekstiilipainanteinen keramiikka.

Vertailukartta kertoo vesistön muutoksista Kangasalan Sarsassa

Pelastuskaivaukset Huutijärven Sarsassa

vuonna 2019 toivat uusia löytöjä